Täällä kirjoittelee 21-vuotias sihteerinä työskentelevä nainen, joka esiintyy nimimerkillä Kiputar. Nimi jo vähän kertoo aiheesta, eli kovista kuukautiskivuista. Kaikki alkoi 7 vuotta sitten, kun kuukautiseni alkoivat...
Alusta lähtien ne ovat olleet kivuliaat, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana ne kivut ovat kasvaneet lamaannuttaviksi. Kipu on kovinta, mitä olen koskaan ennen kokenut; voisin jopa kuvitella, että edes synnyttäminen ei tulisi sattumaan niin paljoa.
Pahin kipu ajoittuu siis kierron ensimmäisille päiville. Silloin tuntuu kuin kohtu supistelisi minuutin välein, eikä sitä helpota erilaiset asennot tai mikään siihen määrätty lääke. Ovulaatiokin on viimeisen puolen vuoden aikana tullut erittäin kivuliaaksi. Ennen hyvä kun tunsin sitä, mutta nyt se tuntuu siltä kuin veitseä käännettäisiin vatsassa.
Kuukautiskipuni haittaavat nykyisin myös työntekoa, sillä jos kuukautiseni alkavat silloin kun olen töissä, niin lähestulkoon asun koko illan vessassa, sillä vatsa on täysin sekaisin. Onnekseni teen töitä omassa konttorissa, niin kukaan ei edes huomaa, jos teen kävelyennätyksiä konttorin sekä vessan välillä. Työtuolilla istuminen on tosin yksi haaste; yritä olla sikiöasennossa samalla kun kirjoitat näppäimistöllä. Ei niin helppoa kuin luulisi!
Kyseessä on siis vahva epäily endometrioosista, sillä kaikki oireeni täsmäävät siihen. Epäilyni tiimoilta olen siis käynyt useita kertoja vuosien mittaan terveydenhoitajilla, lääkäreillä sekä gynekologeilla. Muutama kuukausi sitten kävin jälleen kerran perusterveydenhuollon gynekologilla. Ultratessa hän huomioi erittäin kivuliaan kohdan vasemmalla alavatsassani, jolloin hän mainitsi viimeinkin sen, mitä olen kauan odottanut: endometrioosin. Tästä syystä laitettiinkin lähete erikoissairaanhoitoon Naistentautien poliklinikalle, mistä olin enemmän kuin iloinen.
Olin katsonut lähetteen etenemistä Omakannastani, josta huomasin, että pääsen miesgynelle. Asia rupesi hieman mietityttämään minua, koska olinhan tottunut olemaan aina naisgynen potilaana. Päätin unohtaa tuon pienen murheen, sillä sain tietää, että tämä mies on poliklinikan osaston ylilääkäri. Kyllähän se varmaan osaa asiansa!
Meni kaksi kuukautta, kunnes päätin soitella ja kysellä lähetteen perään. Puhelimesta vastasi mukavan oloinen hoitaja, joka ilmoitti, että on tullut yksi peruutusaika seuraavalle päivälle: haluanko sen? Ja minähän totta kai otin tarjotun ajan vastaan, sillä mitä nopeammin pääsen niin sen parempi, eikö? Vai oliko sittenkään... Kun menin seuraavana päivänä poliklinikalle, tämä naisgynekologi vaikutti sellaiselta kuin kaikki muutkin aiempina vuosina, eli välinpitämättömältä.
Ultrauksen jälkeen hän totesi sen saman, mitä lähes kaikki aikaisemmatkin gynet ovat todenneet: "Mitään suurempia löytöjä ei ollut, joten endometrioosia ei lähdetä sen koommin tutkimaan."
Tuo on se lause joka sai poliklinikalta lähdettyäni kyyneleet valumaan poskilta. Gyne tarjosi ensin hormonilääkitystä, mutta veti sanansa takaisin, kun kyseli raskaustoiveista: hormonilääkitys estäisi raskaaksi tulemisen. E-pillereitä on kyllä tullut aikoinaan myös kokeiltua, mutta eivät nekään ole toimineet minulla niin kuin olisi pitänyt.
Tuolta käynniltä jäi käteen suurimmaksi osaksi vain huono mieli, sillä korkeat pilvilinnat kaatuivat taas pettymykseen. Ainut hyvä asia oli, että sain luvan halutessani mennä kontrolloimaan kilpirauhasarvoja terveyskeskuksessa, koska jos arvot ovat pielessä, sekin saattaa vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Ihmeellistä kyllä, että vaikka endometrioosia ei ääneen epäilty, silti raskautumista suositeltiin hoitona näihin oireisiin aivan kuten endoonkin. Harmi vaan, että tätä "hoitokeinoa" ei ole vieläkään siunattu meille kokeiltavaksi. Kivunhoitona toimivat siispä edelleen lääkärin määräämät eri särkylääkkeet samanaikaisesti otettuna, vaikka niistäkään ei ole hyötyä minulle.
Tätä oletettua diagnoosia on aina yhtä vaikeaa selittää hoitaville tahoille, sillä usein oletuksena on, että kovat kuukautiskipuni ovat täysin normaaleja ja että "suurentelen" asiaa. Myös ultraääntä pidetään valitettavasti lähes aina ensisijaisena sekä ainoana tutkimuskeinona endon suhteen: jos ultrasta ei löydy mitään poikkeavaa, niin silloin tutkimuksiakaan ei jatketa. Olen kuullut monia tarinoita ja kokemuksia siitä, miten endo ollaan löydetty vasta lapsettomuushoitojen yhteydessä tai laparoskopialla.
Mutta taistelu jatkuu kohti virallista diagnoosia, vaikka siihen menisi aikaa, sillä minä en aio luovuttaa!
Kiputar
Lisää Kivuttaren tekstejä:
Kommentit