Kipu. Se on meille jokaiselle tuttu. Toisille meistä se on kuukausittain kehosi vuokraneliöitä kuluttava yötä päivää mesoava ikiopiskelija. Toisille se on sivistynyt teevieras, joka piipahtaa satunnaisesti kylään ymmärtäen poistua ensimmäisestä Buranasta. Hienis.
Jos laitamme ikiopiskelijan ja hieniksen samaan pöytään, toisen täyshumalassa juomaan yhdettätoista kaljaansa ja toisen lipittämään kamomillateetään, voinette arvata, miten tilanne etenee. Hienis tuijottelee ikiopiskelijaa nenänvarttaan pitkin. Pohtien, miten tämä kyllä saisi itsensä ruotuun, jos vain haluaisi. Todellisuudessahan hieniksenä oleminen on kuitenkin aika helppoa, jos vain sitä todella haluaa. Istuu nätisti ja juo kamomillateetä kauniista ruusukupista. Toimii hieniksellä joka kerta. Ikiopiskelija yrittää humalaitkunsa läpi selittää tilannettaan. Hienis nyökkää, siemaisee teetään ja salaa pyöräyttää silmiään. ”Jos sitä vain todella haluaa..”
Kipu yltyy. Yrität muilta salaa sujauttaa suuhusi Miranaxin. Et kaipaa vitsikkäitä huomautuksia siitä, miten erektiolääkkeet ovat myös sinisiä ja miten seksuaalisen halun nostattaminen kesken koulutuspäivän on sopimatonta. Työnnät kynsiä kämmeniisi, puret hampaitasi yhteen, yrität rentoutua, ramppaat pissalla.. Mikään ei auta. Kipu vie voiton. Kasvot kalpeina yrität selittää opponoijallesi, miten et tule kykenemään seuraavaan harjoitteeseen, koska sinulla on kovat kuukautiskivut. ”Haluut sä Buranaa?”. Kiitos, otin jo Viagran, kuten koit tarpeelliseksi huomauttaa. Hän nauraa, sinä et. Sitten näet sen. Yhdellä katseella hän sanoo sen. ”Jos sä vain todella haluaisit..”
Jos vain todella haluaisit. Tämä teksti on sinulle, joka myönnät joskus elämäsi aikana katsoneesi kipua kokevaa ihmistä ja ajatelleesi tätä lausetta. Jos vain todella haluaisit kivun poistuvan, jos vain todella haluaisit työskennellä kivun lävitse, jos vain todella haluaisit tulla juhliini. Tämä teksti on sinulle, arvon hienis. Tiedoksesi, me emme ole pelkkiä humalaisia ikiopiskelijoita. Me olemme arkipäivän sankareita. Me olemme niitä, jotka kertovat ennemmin synnyttävänsä uudelleen ilman kipulääkitystä kuin kokevansa endometrioosin aiheuttaman kipukohtauksen. Me olemme vahvoja ja me emme halua osaksemme vähättelyä. Me olemme endottaria.