Ruuhkaa monikaistaisella tiellä. Ryömimme kolmena hitaana autojen muodostamana matona vierekkäin kaistoilla, odottaen ja ryömien, melkein pysähtyen, sitten taas ryömien. Vaikka kaistat ovat hitaita, minun mieleni on vilkas. Kello käy jo ihan liikaa, pysäköintiin varaamani ekstra-aika ja odotushuoneessa istuskeluun ja rauhoittumiseen varattu aika valuu autoletkan katseluun ja hitauteen. Autojen katot kimaltavat kevätauringossa, kun mietin, että ehdin, jos olen tosi reipas kävelemään parkkipaikalta talolle.
Lopulta kaistallani näkyy poliisiauto poikittain. Kaistojen hitauden syy selvisi, ja suma purkautuu äkisti. Kello on kuitenkin jo aivan liikaa: päädyn parkkeeraamaan autoani juuri silloin, kun lääkärinaikani on alkamassa. Harmitus ja ärsytys on suuri, sillä taas piti parkkeeraamisen jälkeen alkaa selvittämään vielä, miten itselleni ennalta tuntematon sähköautojen latauspiste toimii – ja olin jo muutenkin myöhässä. Lopulta päätin, ettei minun ole enää järkeä mennä: 20 minuutin ajasta osa oli jo mennyt, ja osa menisi vielä kävelemiseen ja paikalle löytämiseen. Siis siitä ajasta, joka piti käyttää 120-prosenttisesti minun sairauteni ja sen lääkitsemisen pohtimiseen.
Varaan uuden ajan, taloudellisista syistä taas kuukauden päähän. En halua julkiselle puolelle suuressa kaupungissa, jossa en tiedä kenen gynekologin kirjoihin minut pistettäisiin, ja tietäisikö kyseinen lääkäri endometrioosista riittävästi. Onneksi on yksityinen ja vapaus valita oma gynekologinsa – omasta pussista maksettuna, tosin.
Lääkkeet eivät ole enää toimineet niin kuin ennen. Aikaa kuluu, ja kirjaan oireitani ylös. Alan huomata ilmiselvän kierron, ihan vuotoineen kaikkineen – joskin minulle tyypillisesti taas tiputellen ruskeaa vuotoa.
Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: eräänä päivänä harrastin kumppanini kanssa seksiä ilman, että seksihimot tai edes hieman halukas fiilis olisi pitänyt erikseen herätellä ja käynnistää pintaan. Seksielämämme haasteena on ollut lääkkeideni aiheuttama haluttomuus.
Vaan eipä näköjään enää: seuraavana päivänä halusin seksiä lisää. Ja sitä seuraavana. Nauroin, että taitaa olla nyt näkyvillä kierron osasiakin, nyt juuri ovulaatio. Jo teinistä asti ovulaatio on tuntunut minulla nimenomaan jatkuvana panotarpeena ja seksin janona. Nautin näistä ovulointipäivistäni siis täysin rinnoin, kunnes seuraava lääke taas laskee haluni lattiantasoon.