Ensimmäinen reaktio: miksi minun yksityisasiani kuuluu kaikille? Lapsien hankkimisesta kysellään samalla tavalla kuin säästä. Sääkeskustelut ovat sopivaa small talkia, lasten hankkiminen ei. Toisekseen lapsia ei hankita, niitä saadaan. Moni endometrioositar, tahattomasti ja tarkoituksella lapseton joutuu kuitenkin kamppailemaan saman tahdittoman ja todennäköisesti alunperin hyväntahtoisen kysymyksen kanssa, joten tässä olisi minun selviytymisstrategiani lapsiuteluihin. Reaktioni ovat aika tilanne- ja tunnesidonnaisia, joskus on tullut vilautettua ihan keskisormeakin. Tässä julkaisukelpoisempia reaktioita ajattelemattomiin urkintoihin.
1. Huumorilla
Parhaiten kaikkiin fyysisiin ja henkisiin kipuhermoihin osutaan kuukautisten tienoilla. Mahani turpoaa endometrioosin takia komiaksi ja kipeäksi. Käytän silloin löysiä vaatteita, mutta silti on kyselty olenko raskaana. Lähes. Joka. Kuukausi. Jep, kerran kuussa ja synnytys tapahtuu yleensä seuraavana päivänä aamukahvin jälkeen. Saatan heittää huulta myös ruokavauvoista: näkisitte mahani syötyäni pizzaa. Aina en osaa ottaa huumorilla, koska kuten ensimmäisessä tekstissäni kerroinkin, olemme yrittäneet lasta kuusi vuotta. Jokainen kuukausi on tunteiden vuoristorata: ovulaation aikoihin olen toiveikas ja iloinen, menkkojen aikaan pohjamudissa. Tai tarkemmin sanottuna eteisen lattialla itkemässä räkä poskella.
2. Kiertelemällä
Montakohan kertaa joku hyväntahtoinen rouvashenkilö on saanut minut revittyä hetkessä henkisiksi riekaleiksi kysymällä lapsista? Vastaukseni on joko änkyttää järkytyksestä tai vetää syvään henkeä ja kertoa endometrioosista. Joskus kiertelen huonetta kirjaimellisesti seinustoja pitkin ja välttelen sellaisia ihmisiä, jotka saattaisivat kysellä lapsista. Jos olen änkyttänyt jotain epämääräistä, kyselyt jatkuvat: ”Olethan sinä jo vakituisessa työssä, te olette jo pitkään olleet naimisissa. Etkö sinä tykkää lapsista?” Sitten jatketaan sujuvasti sääkeskusteluihin, ja minä keräilen itseäni ja ajatuksiani kasaan koko loppupäivän.
3. Faktoilla
Tähän mennessä tehokkainta reagointia on ollut kertoa endometrioosista rehellisesti. Silloin utelut yleensä loppuvat. Jos olen erehtynyt kertomaan lapsettomuushoidoista, niistä saisi olla raportoimassa taas samalla tavalla kuin säästä. Henkisesti helpompaa kertoa olevansa kroonisesti sairas ja että sairaus vaikuttaa hedelmällisyyteen. Siksi en haluaisi keskustella tästä henkilökohtaisesta asiasta enempää.
Jos tätä eksyy lukemaan joku muu kuin endometrioositar: mieti ennen kuin kysyt lapsista. Et voi koskaan tietää mitä työkaverisi, perheenjäsenesi tai ystäväsi käy omassa henkilökohtaisessa elämässään läpi. Arkaan hetkeen ajoitettu kysymys saattaa pahimmillaan aiheuttaa itkureaktion. Minäkään en halua olla se henkilö, joka itkee lapsettomuuttaan hääjuhlissa tai esimerkiksi työpaikan pikkujouluissa. Anna siis lapsettomalle tilaa kertoa itse lapsihaaveistaan, jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Lapsettomuus voi olla hyvin arka ja henkilökohtainen asia.
Aurora
Lue lisää Auroran tekstejä:
Kommentit