Moona-blogi jää joulutauolle ja palailee takaisin loppiaisen jälkeen 8.1.2025. Hyvää joulunodotusta!
Makasin eräs harmaa syyspäivä tuskasta sykkyrällä sohvani pohjalla ja selailin puhelintani. Eksyin endometrioosiaiheisen sisällön pariin niin pitkäksi aikaa, että algoritmini alkoi syöttämään endometrioosiin liittyvää sisältöä ympäri maailman. Siinä hetkessä havahduin todellisuuteen: ei hemmetti, enhän minä tiedä diagnooseistani huolimatta vieläkään, että mitä minä siis konkretiassa sairastan ja miksi. Eikä tiedä kukaan muukaan. Näin kymmeniä, oletettavasti luotettavien lääkäritilien julkaisuja aiheista ja tutkimuksista, joista minä en ollut täällä Suomessa kuullutkaan.
Heräsin tuona syysaamuna tunteeseen, että jotain räjähti sisälläni - tyhjä vatsani turposi vartin sisällä niin suureksi, etten ole hetkeen kokenut moista. Kävelin hitaasti vaappuen, sillä tunsin kuinka vatsassani hölskyi jotain ja jokaisen askeleen tuoma tärähdys sattui. Eikö kuulostakin hyvältä syyltä soittaa päivystykseen? Jep. Asun kuitenkin melkein 200 kilometrin päässä lähimmästä naistenpolin päivystyksestä. Kävin seuraavan ajatuskelan päässäni läpi: kuvittelin, kuinka ensin matkustan ja odotan tunteja 15 minuutin aikaani, minut tutkitaan ja ei löydetä mitään. Sitten sanotaan, että tule uudelleen jos ei mene ohi. Ota särkylääkettä. Näin se on aina ennenkin mennyt.
Niinpä en soittanut päivystykseen. Kipu meni kuukaudessa ohi ja vatsani on palautunut hiljalleen normaaliin kokoonsa. Kun soitin polille uusiakseni lääkereseptin, mainitsin asiasta. Hoitaja totesi, että varmaan kysta puhjennut - minäkin nyökkäilin, että niin varmaan. Eihän tuossa sananvaihdossa ollut sinänsä mitään väärää, mutta onhan tämä yleisesti ottaen aivan käsittämätöntä, että en edes tiedä minkä vuoksi jouduin jälleen uusimaan lääkitykseni ja se oli meille jokaiselle osapuolelle ihan ok.
Eräs anestesialääkäri kertoi minulle aikoinaan olleensa ulkomailla mukana leikkauksessa, jossa operoitiin endometrioosia silmästä ja aivoista. Tällä viikolla algoritmini tarjoili ulkomaalaisen endospesialistin tarinan ranteesta löydetystä endometrioosista. Spekuloin mielessäni, että kuinkakohan moni kärsii ylipäätään muistakin toistuvista, selittämättömistä kivuista ympäri kroppaa, joiden oikea diagnoosi saattaisi olla endometrioosi? On totta, että tyypillisesti tämä sairaus liitetään alavatsan seudulle, ja hoitava taho on naistenpoli. Se pistää miettimään. Eikö tätä muualla kropassa olevaa endometrioosia esiinny Suomessa, ovatko nämä todella niin harvinaisia tapauksia, vai eikö endometrioosin mahdollisuutta osata vaan poissulkea yleislääkärin vastaanotolle mennessä? Harva kun varaa aikaa gynekologille esimerkiksi päänsäryn vuoksi.
Minunkin sietämätön ylävatsakipu hartiapistoksineen ja hengitysvaikeuksineen diagnosoitiin yleispäivystyksessä vuosia selittämättömiksi sappivaivoiksi ja huonoiksi elintavoiksi. Eipä tullut kenellekään mieleen, että kyse oli endometrioosipesäkkeistä palleassa - enkä minäkään lähtenyt niistä hengitysoireistani gynekologille kertomaan. Minulla on itseasiassa ollut pitkään kipeästi ja kummallisesti oireileva varvaskin. Mikäköhän mahtaisi olla pikkupaikkakunnan yleislääkärin reaktio, jos kysyisin aivan vakavissani, että voisiko varpaassani olla endometrioosi? Samaan aikaan ajatus huvittaa, mutta sitten taas... Entä jos? Minulle tapahtuu niin kummallisia asioita, että en epäilisi ollenkaan, jos olisin Suomen ensimmäinen tiedettävästi varvasendometrioosia sairastava. En nimittäin ylläty enää mistään.
No niin. Ei mennä sen syvemmälle kaninkoloon, mutta onhan näitä mielenkiintoista pohtia. Mikä on lopulta spekulaatiota ja missä voisi olla jotain perääkin?
Toivon joulupukilta uudet bambukalsarit, terveen varpaan sekä suuria rahoituksia tutkimuksiin, jotka auttavat purkamaan tätä vyyhtiä ja tuomaan tietoisuutta. Me tiedämme jo, että endometrioosia on, mutta me emme oikeastaan tiedä vieläkään, että miksi ja miten sitä voisi hoitaa ja tutkia yksilöllisemmin.
Mahtavaa vuodenvaihdetta - lempeyttä ja lepoa sitä kaipaaville!
Kommentit