Blogin syyskausi päättyy J:n tekstiin. Blogi palaa taas tammikuussa. Rauhaisaa joulunaikaa!
Aloitin kirjoittamaan blogia vuonna 2022. Olin aiemminkin jo miettinyt, että se voisi olla hyvä tapa purkaa ajatuksia ja tunteitani endometrioosista ja sen takia kokemiani asioita. Pahimpaan aikaan endometrioosin vallatessa minut ja elämäni olin katkera, epätoivoinen ja masentunut. Loppuuko tämä ikinä vai joudunko aina taistelemaan kipujen ja muiden oireiden kanssa, elämän ajelehtiessa ohitseni.
Minut leikattiin 6/2022, ja 8vrk sairaalassa olo oli elämäni hirveintä aikaa. Aiemmin ajattelin kertoa siitäkin blogissa, mutta olen todennut että en haluakaan. Leikkauksesta toipumisen jälkeen olen saanut elämäni takaisin ja vielä enemmänkin. Yhdessä aiemmassa tekstissäni puhuin äitiyshaaveista, mutta olenkin ymmärtänyt, ettei se ole vielä lähivuosien asia, eikä välttämättä kuitenkaan suurin unelmani, ainakaan vielä.
Loppuvuosi on ollut erittäin kiireinen, sillä elokuussa aloitin monimuoto-opinnot liikunnanohjaajan AMK-tutkintoa varten. Vaihdoin toiseen nyrkkeilyseuraan, toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloin taas treenaamaan nyrkkeilyä ihan tosissani. Olen kiertänyt ympäri Suomea leireillä ja sparrireissuilla ja suurin uutinen on, että palasin nyt joulukuussa kilpailukehiin kahden vuoden tauon jälkeen!
Tämän lisäksi olen tehnyt 80% työaikaa hoitajan työssäni. Pystyn ja haluan taas tehdä asioita ja tuntuu, että minulla itselläni on taas määräysvalta elämääni, eikä endometrioosilla tai kroonisilla kivuillani. Kuitenkin minun täytyy muistaa huolehtia omasta jaksamisestani ja perheeni hyvinvoinnista, joten ensi vuonna jatkan töiden tekoa vain 50% työajalla.
Somessa olen suhteellisen avoimesti puhunut sairaudestani ja sen aiheuttamista oireista, etenkin kivuista, koska ne olivat itselläni suurin ja pahin oire. Olin kerran hieman häkeltynyt, kun somen kautta tuntemani henkilö tuli juttelemaan eräällä nyrkkeilysalilla ja totesi, että "Terveysongelmien takiahan sä olet ollut poissa niin pitkään". En oikein tiennyt mitä muuta vastata kuin "Joo" koska tuntui että asia oli kuitenkin henkilökohtaisempi, kuin olen ajatellutkaan. Perheelle, ystäville ja vertaisille asioista on hyvä ja helppokin puhua, mutta toisaalta sitä sokaistuu, että myös somen kautta ihmiset oppivat tuntemaan sinut esim. stoorien kautta, vaikka ette olisikaan suoraan viestiyhteydessä toisiinne.
Haluan muistuttaa kaikkia, että toivoa on aina, vaikka ei sillä hetkellä tuntuisikaan siltä. Elämässä suunnitelmat ja aikataulut saavat ja pitääkin muuttua, koska sehän kuuluu asiaan. Uskaltakaa rohkeasti ottaa askeleet kohti uutta ja tuntematonta.
Tämä on viimeinen kerta, kun minä kirjoitan blogiin tekstiä, sillä olen todennut ettei aikani enää riitä tähän ja toisaalta minulla ei ole enää juurikaan kerrottavaa. Ihanaa joulun odotusta kaikille ja onnea uuteen vuoteen.
Kommentit