29.04.2025

Endometrioosin aiheuttamat vatsaoireet

Tällä viikolla blogi julkaistaan poikkeuksellisesti jo ennen torstaita. Mukavaa vappua!

Olen kirjoittanut paljon kivuista, mitä endometrioosi minulle aiheuttaa. Haluan nostaa esiin tällä kertaa, mitä kaikkea muuta endometrioosi myös on. Oireiden kirjo on valtava ja niistä kaikista ei ole helppo puhua. Kivun lisäksi endometrioosi on aiheuttanut minulle väsymystä, pahoinvointia, turvotusta, masennusta, itsetunto-ongelmia, vatsaoireita, ripulia, ummetusta, painonnousua, runsaita kuukautisia ja tiputteluvuotoa. Lista voisi jatkua varmasti loputtomiin. 

Suurimpaan osaan oireistani sain apua, kun endometrioosia alettiin hoitamaan hormonilääkkeillä. Pahimpina oireina kivun lisäksi jatkuivat vielä vatsaoireet, ripuli ja ummetus. Syyllistin itseäni näistä oireista, koska luulin aiheuttavani ne itse. Löysin pientä helpotusta siitä, kun olin tarkkana syömisistäni. Vältin tiettyjä viljatuotteita, rasvaa, sokeria ja suklaata. En silloin vielä tiennyt, että oireet voisivat liittyä endometrioosiin.

Sain useamman kerran kuukaudessa kohtauksia, missä suolisto kramppasi. Kohtauksen laukaisi lähestyvät kuukautiset, kipu, stressi tai liika fyysinen rasitus. Kohtaus alkoi kivulla tai vatsanväänteillä, missä ei ottanut selvää onko nyt vatsatauti tai ruokamyrkytys. Kohtaus päättyi useamman tunnin vessareissuun, jossa suoli veti kaiken läpi kehosta. Samalla kun suoleni kramppasi ja aiheutti hengityksen salpaavaa kipua, voin myös pahoin ja sain olla ämpäri sylissä peläten pyörtymistä.

Pelottavimmat muistot kohtauksista olivat ne, kun koin kaikki nuo samat oireet, mutta mitään ei tullut ulos. Tätä kesti yleensä noin 12 tuntia, kunnes suoleni suostui lopulta toimimaan. Kipu ja epämukavuus nousi sellaisiin asteisiin, ettei niitä voi kuvailla. Vatsassa kiertää, jotain haluaa ulos joten se yrittää ylös ja sitten taas alas. Suolisto jättää massan johonkin jumiin, sekin sattuu kun se kohta saavutetaan.

Vatsaoireet saivat minut välttelemään sosiaalisia tilanteita ja tapahtumia. Pahimpina hetkinä lähes joka kerta ennen sovittuja menoja sain tämän kohtauksen. Elin pitkään häpeässä, kun en ymmärtänyt mikä minua vaivasi. Varsinkin ennen diagnoosia oli mahdotonta yhdistää vatsaoireet endometrioosiin. Ihmettelin vain, että miksi kuukautiset myös laukaisevat vatsaoireet.

Endometroosidiagnoosin jälkeen kuljin vielä pitkän matkan siihen, että uskalsin puhua vatsaoireistani. Silloinkin minulle väläyteltiin muita syitä suoli- ja ulostuskivuille, ripulille ja ummetukselle. Minua ei otettu todesta. Käänteentekevä hetki oli, kun suolikiinnikkeet todettiin ultrassa. Sen jälkeen minulta alettiin kyselemään suolikivuistani ja vatsani toiminnasta, ja ymmärsin, että nämä oireet tosiaan kuuluvat endometrioosiin.
Viimeistään leikkauspöydällä tehdyt löydökset varmistivat kaiken. Suoleni pinnalla tosiaan kasvoi endometrioosia, jolloin oireeni saivat syypään. Puolestaan alkuvuodesta tehdystä kolonoskopiasta ei löydetty mitään selittävää syytä vatsaoireisiin.

Leikkauksen jälkeen myös nämä kaikki vatsaoireeni loppuivat kuin seinään. Ensimmäistä kertaa vuosiin, kymmeneen vuoteen, vatsani toimi säännöllisesti viikkoja putkeen. Mikään ei jäänyt mihinkään kiinni. Ei ummetusta. Ei ripulia. Ei kramppikohtauksia. Söin mitä tahansa. Olin melkein helpottuneempi vatsaoireiden rauhoittumisesta, kuin kipujen vähenemisestä.

Nyt olen tosin sairastamisessa taas alkupisteessä, koska tuntuu että hormonihoidon tehot hiipuvat. Olo on usein, kuin kuukautiset olisivat alkamassa. Kerran kuussa olenkin saanut jotain kuukautisten tapaisia oireita. Kohtuni kramppaa ja vie jalat alta. Tulee tiputteluvuoto ja vatsaoireita ilmenee. Ei auta kuin odottaa poliklinikkakäyntiä, että päästäisiin säätämään hormoneja ja saavuttamaan taas hoitotasapaino.
Jaetaan tietoisuutta: Kipu ei ole ainoa lamaannuttava oire endometrioosissa! Ummetus ja ripuli ovat yhtälailla endometrioosin oireita, kuin suoli- ja ulostuskivut! Näissä oireissa ei ole mitään hävettävää, vaan ne täytyy ottaa vakavasti!

Hiisku

Avainsanat:
0 kommenttia
03.11.2022

Leikkaus

Vihdoin leikkaus koittaa. Isä heittää minut aamulla Naistenklinikalle. Huomaan jännityksen hänestä. Tuttuun tyyliini olen stressannut miltei koko yön. Uni ei ole juuri tullut.

Naistenklinikalla sairaanhoitaja ottaa minut ensin vastaan. Käymme läpi lääkitykseni ja mitä on tapahtumassa. Tämä on toinen endometrioosileikkaus, joka minulle tehdään, toinen laparoskopiani. Saan leikkauskaavun ja muut sairaalavarusteet. Pääsen odotustilaan odottamaan toimenpidettä. Sieltä minut pian siirretään leikkauksen odotushuoneeseen. Lääkäri käy juttelemassa kanssani. Tiedän, että kohtu on kiinni peräsuolessa. Lääkäri koittaa jotenkin selittää, mitä osia leikataan. En ymmärrä puoliakaan.

Pian pääsen leikkaussaliin. Nyt iskee itse jännitys. Minut ohjataan leikkaustuoliin. Kolme ihmistä häärää ympärilläni. Minulle laitetaan kanyyli nukuttamista varten vasempaan käteen. Oikea käsi työnnetään kiinni kylkeeni. Jalat laitetaan omiin häkkyröihinsä. Olo on kuin Lintsin laitteessa ennen kieputuksen alkamista. Lopulta maski tulee kasvoilleni ja nukahdan.

Havahdun heräämössä. Lääkäri toteaa hoitajalle, että potilaalla voi olla paljon kipuja. En pysty juuri liikkumaan. Sattuu. Tajuan, etten pysty puhumaan. Ääni ei tule hengitysputken jälkeen. Kukaan ei huomaa minua. Pelottaa. Koitan rauhoitella itseäni oppimallani syvällä palleahengityksellä. Koitan hengittää kipua pois. Lopulta joku tulee kysymään vointiani ja haluanko kipulääkettä. Yritän ilmaista, etten pysty puhumaan. Näytän kahdeksaa sormea kivusta kysyttäessä. Nyökkään kipulääkkeelle pariin kertaan. Lääkäri ilmestyy ja kertoo leikkauksesta. Kaikki menee minulta ohi. Minut voisi nyt kotiuttaa. Hoitaja kertoo kuitenkin kivuistani lääkärille ja minut päätetään siirtää osastolle kivunlievitykseen.

Syöminen ja juominen onnistuu osastolla. Saan kurkkuani vähän toimimaan. Haluan lähteä kävelemään ja sekin onnistuu. Katetri poistetaan. Illan mittaan myös pissaaminen onnistuu, vaikka tekee kipeää. Minulle laitettiin laparoskopian yhteydessä Mirena-kierukka. Kierukka aiheuttaa kovia supistuksia. Pyydän lisää kipulääkettä. Mikään ei tunnu auttavan. Lopulta jään sairaalaan yöksi. Yö on tuskainen ja torkun ehkä tunnin pätkiä. Puoli neljä käyn pyytämässä lisää kipulääkettä. Sekään ei auta. Torkun muutaman tunnin ja puoli seitsemältä painan nappia sänkyni vieressä. Pyydän hoitajalta vahvempaa kipulääkettä. Supistukset ovat rajuja.

Lopulta seuraavana päivänä kipu hellittää hieman. Hoitaja kertoo, ettei minua saada täysin kivuttomaksi. Pahimpia oireitani koitetaan lievittää. Päätän lähteä kotiin. Vatsaa vielä puristaa. Leikkauksessa vatsaani tehtiin neljä reikää, ja endometrioosipesäkkeitä poltettiin. Kohtu ja peräsuoli erotettiin toisistaan, virtsarakon pinnalta poistettiin pesäkkeitä. Kotona koitan tankata kuituja ja liikkua. Toisena leikkauksen jälkeisenä aamuna vatsa vihdoin toimii. Tuntuu helpottavalta, kun leikkauskaasut lähtevät liikkeelle ja olo helpottaa. Jatkan kuntoutumistani kotona pienillä kävelyillä ja säännöllisellä ruokailulla. Nyt paranemiseni lähtee jatkumaan voiton puolella.

Ansku

Avainsanat: