Heissan.
Ajattelin olla tän kuun tekstissä rehellinen ja kertoo, miten mulla on mennyt dynin (vulvodynia) kanssa Taiwaniin muuton jälkeen. Nimittäin ei välttämättä niin kauheen hyvin. Ihan vaan pohjatiedoksi lukijoille, että mulla on vuosia jatkunut ärhäkkä neuropaattinen vulvodynia, mutta lisäksi löytyy kipupisteitä ja ärsykkeet lisää kipua. Mulla on käytössä Suomessa suunniteltu päivittäinen pillerilääkitys ja käytän puudutetta ja about tsiljoonaa muuta lääkkeetöntä hoitokeinoa, jotta voin elää suht normaalia elämää.
1. Jos ette tiiä, missä Taiwan on, se on saari Kiinan rannikon lähellä. Eli täällä on kuuma. Siinä missä teille tulee vielä lunta, täällä on jo päiviä kun lämpötila kiipeää kolmeenkymppiin ja on vasta kevät. Tästä seuraa se, että mä hikoilen aivan saatanasti, vaikka vähitellen lämpöön totunkin. Asiaa kaunistelematta, on ihan arkipäivästä, että lyhyen reippaan kävelyn tai pyöräilyn jälkeen pikkuhousut on märät hien takia. En käsitä missä tuolla alakerrassa on hikirauhasia, mutta todistettavasti on. Jatkuva hikoilu ärsyttää mun limakalvoja ja aiheuttaa kaikkee kutinasta poltteluun ja BV-oireilua (bakteerivaginoosi). Ratkaisuna on intiimialueen kosteuspyyhkeet, mutta nekin on aika laiha lohtu.
2. Tuttuja tuotteita ei ole. Mä en osaa lukea kiinaa kauheen hyvin, joten voiteiden ym. shoppailu on aina tosi arpapeliä. Täällä ei oikeestaan puhuta englantia, joten myyjistä ei oo apua. Sitä paitsi, täällä kuukautiset on edelleen tabu, tampoonit ei oo suosittuja ja ylipäätänsä naisten intiimiterveydestä ei puhuta. Tästä syystä mulla ei myöskään ole mitään halua yrittää selittää mun oireita apteekin myyjälle paskalla kielitaidolla. Kerran jouduin jo näin tekemään kun hommasin pH neutraalia intiimipesuainetta ja vaikka se apteekkimies oli tosi avulias ja mukava, niin mä halusin koko ajan vaan muuttua näkymättömäks. Ja no, mikäli ei oo itsestään selvää miks tällä on väliä, niin jos mulla ei oo tuttuja tuotteita niin oireet helposti pahenee (lähinnä ärsytys ja nipistely).
3. Mun on mentävä lääkäriin. Mun hoitohistorian takia mulla on suoraan sanottuna lääkärifobia ja jo pelkästään kotosuomessa terkkariin soittaminen vaatii useemman päivän henkisen valmistautumisen. Nyt sit kuvitelkaa että meette ulkomailla klinikalle X osoitteeseen Y terveystutkimukseen, jonka sisältöä ette tiiä etukäteen. Kyselin kavereilta niiden kokemuksia ja siellä otetaan ihan verinäytteitä ja pissataan purkkiinkin. Samalla reissulla mun pitäis sit selittää niille mun perussairaudet ja selvittää, miten saan jatkossa lääkkeitä siinä vaiheessa, kun Suomesta tuodut loppuu kesällä. Ajatus hirvittää niin paljon, että oon perunu sen perustarkastuksen jo kerran. Haluaisin jonkun sinne mun mukaan, mutta mulla ei oo täällä ketään niin läheistä vielä, joten pakko pärjätä itekseen.
4. Ja sit viimesimpänä, vaan ei vähäisimpänä, mä en kykene oleen ihmisille rehellinen mun olosta. Mulla ei oo mitään halua dropata keskustelussa yhtäkkiä vulvasanastoa ja selittää, että en voi lähteä pyöräilemään pitkiä matkoja muiden kanssa, koska kärsin pillukivusta. Oon vaan ilmassu asian, että kärsin kroonisesta kivusta ja jotkut asiat pahentaa sitä. So far mulla on vaan yks ystävä, jolle oon kertonu totuuden mun terveydestä. Vaikkei mun terveys kenenkään muun asia ookkaan, niin mä ite toivoisin, että ois enemmän ihmisiä joiden kanssa puhua suoraan mun oireista sellasina kun ne tulee. Suomikaveripiirissä about kaikki tietää mun dynistä ja se tuo mulle eräänlaista lohtua. Ei tunnu, että on niin yksin tai hautoo jotain kipusalaisuutta.
Joten joo, tällai täällä menee nyt. Lisäks kaikessa kiireessä oon unohtanut lääkkeet useempana päivänä, mikä ei todellakaan auta asiaa. Mut hei, asiat vois olla paljon huonomminkin! Mun yleiskiputaso on kaikesta huolimatta laskenu super stressaavan karanteenin 4-5/10:stä takasin mun yleiseen 2:seen ja en oo saanu vielä mitään allergista reaktiota pesuaineista tai voiteista. So far ollu vaan muutama kerta kun kipu on triggeröityny sille tasolle, että mun täytyy evakuoitua kotiin peittoburritoon. Joten koputetaan puuta, että tilanne säilyy tälläsenä ja että selviän henkisesti siitä terveystarkastuksesta. Päivittelen tilannetta sit taas joku toinen kerta, jollon mulla on toivottavasti vähän positiivempaa kirjoteltavaa.
Näkemisiin, tai kuten täällä sanotaan:
再見 (zai jian)