Minä taistelin pitkään saadakseni terveydenhuollosta apua kipuihini ja kummallisiin oireisiini. 17-vuotiaana eteen lykättiin sana endometrioosi, joka selitti kaikki oireeni. Kaipasin niin kipeästi vertaistukea ja ihmisiä, jotka ymmärtäisivät tilanteeni, että aloin saman tien hakea tietoa endometrioosista. Ensimmäinen järkytys oli sairauden yleisyys - vaan enpä siltikään ollut koskaan kuullut kyseisestä sairaudesta eikä se oireita googlaillessakaan törmännyt eteen.
Löysin Endometrioosiyhdistys ry:n, eli nykyisen Korento ry:n. Löysin ihmisiä, joille ei tarvinnut selitellä. Löysin ihmisiä, jotka ymmärsivät. Kun alkushokki diagnoosin jälkeen oli ohi, alkoi nousta kiukku. Miksi minä en tiennyt tästä sairaudesta? Miksi diagnoosiviive oli niin pitkä? Miksi minun otsaani leimattiin sana "hullu" kerta toisensa jälkeen, kun kyse oli ihan oikeasta sairaudesta? Miksi kouluterveydenhoitaja kyseli kuukautisten kivuliaisuudesta vain kertoakseen minulle, että se on normaalia? Miksi menkoista ei saa puhua ilman ällötystä? Ja miksi kukaan ei koskaan kertonut minulle, että tämä ei ole normaalia? Päätin, että minusta tulee se, joka kertoo. Minä halusin ja minä haluan vaikuttaa ja pitää ääntä.
Lopulta Endometrioosittaret-Facebook-ryhmässä tuli vastaan ilmoitus Nuorisotiimin hausta. Ja se haku huusi minun nimeäni, se oli juuri se mahdollisuus vaikuttaa, jota olin odottanut. Raapustin samana iltana hakemuksen ja lähetin sen. Lopulta sain sähköpostiviestin, että minut on valittu mukaan. Taisin kiljahtaa riemusta. Tai sitten hymähtää tyytyväisyydestä. Tai sitten naurahtaa onnellisuudesta. Tai ehkäpä kaikki kolme samaan aikaan.
Nuorisotiimi on ollut juuri sitä, mitä olen elämääni kaivannut. Kun sairaus vei pois mahdollisuuksia, Nuorisotiimi antoi minulle jotain tilalle. Järjestäytymisviikonlopussa oli ihanaa - lounaan jälkeen vertailtiin turvotusvatsoja eikä niitä tarvinnut piilotella (hankin ensimmäiset äitiysfarkkuni järjestäytymisviikonlopussa ja uu mama, mikä ihana ostos!!), vuodoista puhuttiin avoimesti ja tuntui, että oltiin kaikki jo toisillemme tuttuja, vaikka oikeasti täysin tuntemattomia. Meistä hitsautui tiivis porukka, jolle on vaikeaa sanoa heippoja. Loimme heti alkuun yhden tärkeän säännön: Kukaan ei saa pyytää anteeksi omaa oireiluaan. Eikä kukaan sen koommin pyytänyt. Oli sellainen olo, että minä olen tullut kotiin. En tiedä muita palavereja, joissa voisi ilmoittamatta lähteä käymään vessassa jo kolmatta kertaa tunnin aikana niin, että kaikki ymmärtävät sinua. En tiedä myöskään endometrioosittarelle helpompaa ympäristöä tehdä tärkeää vaikuttamistyötä.
Nuorisotiimi on upea mahdollisuus vaikuttaa, saada vertaistukea, antaa vertaistukea, kerryttää hyödyllisiä taitoja työelämää varten, saada ystäviä ja muuttaa maailmaa. Nuorisotiimin haku on auki sunnuntaihin saakka, ja jos sinulla on yhtään sellainen olo, että haluaisit tuoda nuorten ääntä kuuluviin järjestössä, ideoida, edistää ja suunnitella nuorille suunnattuja vertaistuen muotoja, näkyä sosiaalisessa mediassa (instagram: @nuoretkorennot), osallistua endometrioosi-, PCOS-, ja vulvodyniaviikkojen toteutukseen, toimia osana nuorten vertaistukileirin suunnittelutiimiä tai oikeastaan tehdä ihan mitä tahansa sellaista, joka edistää nuorten vertaistuen kehittämistä tai lisää tietoisuutta edustamistamme sairauksista ja oireyhtymistä, HAE MUKAAN. Nuorisotiimissä taivaskaan ei ole rajana. Rahoitus ehkä.
Lisätietoja ja hakuohjeet löydät täältä!