Polykystisten munasarjojen oireyhtymä lienee vaikuttanut elämääni jo nuorena, vaikka diagnoosin sainkin vasta 29-vuotiaana. Lapsuudessa ja nuoruudessa olin taipuvainen lihomaan ja hiilihydraattipitoista ruokaa olisin voinut syödä pohjattomasti. Ruumiinrakenteeltani olen leveäharteinen ja kapealanteinen. Kuntosaliharjoittelussa voimatasoni nousivat vaivatta ja sain helposti kasvatettua lihasmassaa. Nuoruudessa kuukautiskiertoni oli aina epäsäännöllinen, joiden vuoksi lopulta aloitinkin yhdistelmäehkäisyn. Näiden asioiden takana PCOS:lla on varmastikin ollut oma roolinsa.
Aikuisuudessa olen kamppaillut ylipainon kanssa, mutta saanut sitä elämäntapamuutoksilla sittemmin tippumaan. PCOS diagnoosi selvisi lapsettomuusselvittelyissä. Olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta vajaan vuoden verran, kun hakeuduin gynekologille tutkimuksiin. Verikokeissa miessukupuolihormonitasot olivat koholla ja munasarjoissa todettiin monirakkulaiset munasarjat. Kuukautiskiertoni oli ehkäisyn poisjättämisen jälkeen säännöllinen, mutta vuodot olivat hyvin niukkoja ja gynekologi tulkitsi, että ovulaatiota ei tapahtunut.
Diagnoosivaiheessa aloin lukea PCOS:stä. Alussa huolestuin masennus- ja diabetes- ja muiden sairauksien riskin kohoamisesta. Kuitenkin helpotusta toi se, että pystyn omilla elämäntavoillani vaikuttamaan näihin asioihin.
Metformiinilääkityksen myötä jatkuva hiilihydraatinnälkäni lievittyi ja painonhallinta oli helpompaa. Koin myös, että mielialani oli selvästi tasaisempi kuin aiemmin. Pienet ärsyttävät asiat eivät enää saaneet arjessani niin suurta roolia. Kuukautiskiertoni korjaantui, mutta lasta emme ole vielä onnistuneet saamaan nyt 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen.
Nykyään olen tottunut ajatukseen, että PCOS on mukana elämässäni. Kaikkien muiden sen tuomien mausteiden kanssa pärjään, mutta lapsettomuus tuntuu jotenkin väärältä. PCOS ei varmastikaan ole ainut syy, miksi emme ole puolisoni kanssa vielä saaneet lasta, mutta sitä on ollut helppo mielessäni syyttää asiasta. Lapsen saaminen on yksi maailman tärkeimmistä asioista monille, myös minulle. En ole uskaltanut vielä edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että omaa lasta ei tulisikaan. Elän kuitenkin edelleen toivossa, koska luovuttaakaan ei voi.
Omaa tuskaani on auttanut oikea tutkittuun tietoon perustuva tieto, jota olen saanut terveydenhuollon ammattilaisilta. Myös vertaistukiryhmien kertomukset helpottavat, koska tajuaa että ei ole ainut tämän ongelman kanssa painiva.
Nimimerkki “Toivon pisaroita”
Teksti on osa vuoden 2022 PCOS-viikkoa, jonka teemana on elämänkaari.