Haluaisin kirjoittaa sinulle, pieni paperinpalanen kukkarossani. Olet pienen pieni passi. Passi, jonka avulla pääsen Jumalan (lue gynekologisen potilasjärjestön jäsenyyden) armosta potemaan suunnattomia vatsakramppejani julkisen vessan hämärään. Annat minulle oikeuden ohittaa, olla maksamatta ja käyttää häpeilemättä asiakkaana henkilökunnan tiloja. Annat minulle tämän kaiken. Antaisitko vielä rohkeuden?
Rohkeuden hankkia vessapassi. Rohkeuden laittaa se kukkarooni muiden korttien viereen. Rohkeuden, ennen kaikkea rohkeuden käyttää vessapassia silloin, kun sinua tarvitsen. Rohkeutta joutuessani ilmaisemaan täysin tuntemattomalle henkilölle olevani poikkeuksellinen, omaavani kroonisen, suolistoni toimintaan vaikuttavan sairauden. Rohkeutta ottaa vastaan henkilökunnan ilme. Katse, millä hän etsii ulkoisesta olemuksestani viitteitä poikkeuslupaani.
Joskus ennemmin maksan, pidätän tai jonotan. Marttyyrina kärsin normisten ehtojen mukaisesti. Miksi?
Häpeän. Häpeän ulkoisia oirekuvia etsivää katsetta. Häpeän tuota skannauksen hetkeä. Häpeän kuin peläten kahvilan työntekijän pian huudahtavan riemusta, osoittavan minusta löytämäänsä poikkeavaa kohtaa. Tunnen kuin minun pitäisi suojautua, peitellä itseäni, piilotella olematonta häntääni.
Skannauksen aikana huomaan skannaavani myös itse itseäni. Huomaan korostavani tosiasiaa poikkeuslaatuisuudestani. Arkisen tohinan keskellä tulee hetki, kun ulkoinen tekijä pakottaa minut pysähtymään ja muistamaan sairauteni. Muistuttaa sen olevan krooninen, ikuinen matkakumppani, alati läsnä. Kirkaisee kukkarostani; muista, olet erilainen!
Halusin kirjoittaa sinulle pieni paperinpalanen kukkarossani. Olet pienen pieni passi. Passi, jonka avulla kerrytän rohkeuttani. Kerään kerta kerralla voimaani julistaa maailmalle poikkeavuuttani. Olet pieni pelivälineeni ajatustyöhön, jonka tavoite on ymmärtää sinun olevan minulle oikeus rasitteen sijasta. Olet oikeus, mikä ei ole ollut edeltäjilleni itsestäänselvyys. Olet etujani ajavien ihmisten työntulos. Saavutus.
Oodi siis sinulle vessapassini. Olet kukkarossani kulkeva kunnia-asia. Muistutus siitä, että erilaisuuteni tuo minulle oikeuksia ja kanssaeläjilleni velvollisuuksia. Olen oikeutettu olemaan erilainen ja hän, jolle sinua näytän, on velvollinen hyväksymään minut tällaisena. Olemattoman häntäni kera.