Esikoisen syntymän jälkeen tiesimme puolisoni kanssa, että haluamme toisen lapsen ja menimme ”tulee jos on tullakseen” meiningillä. Imetin esikoista 8kk ikäiseksi asti, jonka jälkeen hakeuduin yksityiselle lääkärille, että saisin apua raskaushaaveeseen. PCOS aiheuttaa minulla ovuloimattomuutta, joten lääkäri määräsi minulle lääkkeen, jolla saadaan ovulaatio aikaiseksi. Lääke toimi kohdallani pienimmällä annostuksella kuten pitää. Olin innoissani, koska tämä oli yksi askel lähemmäksi raskautta.
Syyskuussa huomasin, että sykkeeni on jatkuvasti korkea, hikoilen paljon ja kärsin useita kertoja viikossa voimakkaasta migreenistä. Kävin useamman kerran päivystyksessä migreenin takia, sieltä määrättiin laajasti verikokeita, jossa selvisi, että sairastan rajua kilpirauhasen liikatoimintaa. Sain välittömästi lääkkeen, joka laskee sykettä ja toisen lääkkeen, jolla rauhoitetaan kilpirauhasen toimintaa.
Marraskuussa sain ajan erikoislääkärille ja siellä kerroin raskaustoiveesta. Lääkärini ei kieltänyt raskauden yritystä, koska oli erittäin epätodennäköistä, että kehoni pystyisi uutta elämää kantamaan. Rajun liikatoiminnan ja nuoren ikäni vuoksi pääsin välittömästi leikkausjonoon, se oli nopein ja ”helpoin” tapa päästä liikatoiminnasta eroon.
Tammikuussa puhelimeni soi ja sain peruutus ajan leikkaukseen 1.2., kun sain tiedon leikkauksesta kuukautiskiertoni oli noin puolessa välissä. Olin hämmentynyt kuinka nopeasti asiat etenivät, mutta ehdottoman valmis kilpirauhasen poistoon. Järjestelin kaikki käytännön asiat, jotta voisin levätä mahdollisimman paljon ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen.
Neljä päivää ennen leikkausta aloin kärsiä närästyksestä ja koin oloni jotenkin hieman oudoksi. Seuraavana päivänä tein raskaustestin, johon piirtyi haalea positiivinen. Soitin erittäin epäuskoisena osastolle ja tietoihini on kirjattu näin ”potilas soittaa tehneensä mahdollisesti positiivisen raskaustestin”. Sain ohjeeksi saapua maanantaina paikalle, jolloin raskaushormonin pitoisuus mitataan verestä. Leikkauspäivänä hCG eli raskaushormoni arvoni oli 111, olin raskausviikolla 4+2.
Keskustelin pitkään kirurgin ja gynekologin kanssa, päädyimme siihen tulokseen, että raskaus on vielä niin aluillaan, että leikkaus on turvallista tehdä. Leikkaus sujui hyvin ja niin on sujunut raskauskin. Alun pelot ja jännitykset on alkaneet pikkuhiljaa helpottaa, raskauttani seurataan muutamalla ylimääräisellä erikoislääkärin käynnillä herkästi muuttuvien kilpirauhasarvojen vuoksi.