On vuosi 2007, ja olen 20-vuotias. Makaan vessan lattialla kylmän hien valuessa otsaani pitkin. En ole saanut mitään ravintoa pysymään sisälläni koko päivänä ja minua kuvottaa nälästä. Jälleen kerran mielessäni käy ajatus siitä, että ovatko kipuni normaaleja, mutta sivuutan sen. Astun ulos vessasta ja silloinen anoppini katsoo olemustani huolestuneesti ja kysyy, että olenko käynyt asian kanssa lääkärillä. Hänen mielestään minulla voisi olla endometrioosi. Katson anoppiani hämmentyneenä ja mietin mielessäni, että näistä oireistahan nyt vain kuuluu kärsiä. Anopin painostuksesta varaan kuitenkin seuraavana päivänä ajan yksityiselle gynekologille. Viikon päästä siitä makaan tutkimuspöydällä, kun gynekologi tutkii minut ultralla. Minulla todellakin on endometrioosi, joka on tehnyt kystia munasarjoihini. Saan mukaani e-pillerireseptin endometrioosin hoitoon ja poistun helpottuneena vastaanotolta. Ehkä menkkojen ei tarvitsekaan lamauttaa minua kuukausittain.
Olen Ninni, nyt 30-vuotias nainen. Olen suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja teen tällä hetkellä vapaaehtoistyötä nuorten parissa. Olen aina kärsinyt rajuista oireista menkkojen aikaan, vaikka onneksi endometrioosini on välillä lääkityksen myötä pysynyt melkein oireettomana. Kroppani kerää nestettä menkkojen aikaan radikaalisti, välillä jopa hengitystä vaikeuttavasti. Suolisto-oireeni puolestaan ovat välillä invalidisoivia, ja kun kroppaani kertynyt neste lähtee kropastani, olo on kuin auki olevalla vesihanalla.
Endometrioosin lisäksi sairastan traumaperäistä stressihäiriötä, eli PTSD:tä, joka on endometrioosin kannalta ajateltuna sekä kirous että siunaus. PTSD:n ansiosta kipukynnykseni on uskomattoman korkea ja en välttämättä huomaa välittömästi esimerkiksi hiusmurtumaa. En siis tunne kipua kuin vasta sitten kun se on todella voimakasta, mutta toisaalta, koska kivun tarkoituksena on varoittaa ihmistä, en aina rekisteröi, kuinka kovilla kroppani on, ja sen takia olen esim. pyörtynyt Sokoksen naisten vessaan.
Koska kärsin mielenterveysongelmista, joudun kohtaamaan joka kerta lääkärille mennessäni ennakkoluuloja ja sellaisen asenteen, että kaikki ongelmani johtuvat PTSD:stä. Kun loppukeväästä hain uudet e-pillerit endometrioosiani varten, mielenterveydellinen oireistoni käytiin huolellisesti läpi ja endometrioosiin liittyvät oireeni ylimalkaisesti. Lääkäri määräsi minulle Zoely-ehkäisypillerit. Hakiessani pillereitä apteekista kävi ilmi, että vaikka olin hakenut reseptin endometrioosia varten, lääkäri oli kirjoittanut sen raskauden ehkäisyä varten. Myöhemmin lukiessani potilastietojani Kanta-palvelusta huomasin, että endometrioosi oli mainittu pelkässä sivulauseessa ja muuten merkinnöissä oli keskitytty kirjaamaan havaintoja siitä, että miltä statukseni vaikutti mielenterveydellistä aspektia ajatellen.
Koska PTSD on, kiitos populaarikulttuurin, todella väärinymmärretty sairaus, en ole kertonut kovin monelle kärsiväni siitä. Nimimerkin suojaamana on kuitenkin helppo puhua myös siitä.
Ninni
Lisää Ninnin tekstejä:
Kommentit