Jos aloitan tarinani alusta, niin diagnoosin sain osaa kohtatotovereita nopeammin ja helpommin. Vaikka ei se mitään helppoa itsellenikään ollut, jouduin ravaamaan päivystyksessä useamman kerran kivusta kiljuen ja itkien keskellä yötä, kun ei tiennyt mitä tapahtuu, kun sattuu jopa henkittäessä tai liikuttaa pikkurilliä millin maatessa sängyssä. Päivystyksessä ei otettu vastaan, todettiin että vain kuvittelet kaiken ja käännytettiin ovelta pois. Mietin usein vieläkin, mitä jos olisikin ollut umppari niin olisin saattanut olla hengenlähtö lähellä.

Olin tuolloin päiväosastolla mielenterveyteni takia ja lopulta heidän kauttaan sain lähetteen tutkimuksiin kun tarpeeksi kauan vaadin ja kerroin sukurasitteesta. Tutkimuspäivä koitti ja gyne löysi heti ison kystan ja sain diagnoosin. Sitten alkoikin hormonivalmisteiden kokeilu, monista sairauksista kuten aurallisesta migreenistä kärsivänä se olikin sitten pitkä soppa löytää sopiva lääkitys. Leikkausta vaadin jo tuolloin mutta sain vain kuulla litanian, että synnytä ensin kaksi lasta tai täytä 40 vuotta.

Monta lääkäriä ja paikkakuntaa myöhemmin löysin avun pääkaupunki-seudulta, kun muutin eron jälkeen aloittamaan alusta. Jatkuvia viikkokausia kestäviä vuotoja, verenvuodon esto -lääkkeitä kuuri toisensa jälkeen ja vasta vuoden Visannen käytön jälkeen loppuivat kivut ja vuodot.

Kunnes aloitettuani testosteronihoidot tilanne räjähti taas käsiin ja mitkään lääkkeet eivät enään toimineet, särkylääkkeistä hormoneihin. Kaikki mahdollinen on käyty läpi ja nyt olen leikkausjonossa ja leikkauspäivä on tiedossa. Leikkaus, jota olin vaatinut jo yli 10 vuotta sitten. Ei olisi tarvinnut vuosikausia kärsiä, syödä kalliita lääkkeitä, kärsiä kehodysforiasta ja pelätä tulevansa raskaaksi saati olla rasite Suomen valtiolle.

Ja kyllä, pahin pelkoni on ollut, että tulisin raskaaksi. Moni endometrioosista kärsivä toivoisi voivansa tulla raskaaksi, mutta minä olen transmies, eli mies. En tykkää käyttää trans-termiä edessä, joten jatkossa käytän vain sanaa mies, jos vielä jatkatte raapustukseni lukemista.

Minulla ei edes kuuluisi olla kohtua saati tälläistä viheliäistä sairautta. Siinä mielessä ajattelen osittain että tämä tauti on ollut siunaus, koska mahdollisuus tulla raskaaksi on pienempi. Sanotaanko, että olen joutunut raskaan työn tekemään päänsisällä tämän sairauden ja sen takia kuka olen. Mistään ei paljon ole löytynyt tietoa taikka apua samaisessa tilanteessa olevalta. Senkin takia, jos siellä ruudun takana on joku toinenkin mies, joka kärsii endometrioosista niin tiedät ettet ole yksin. Oma taipale on ollut kivinen ja raskas kun ei oteta tosissaan, edes lääkärit jotka hoitavat naisia tulemaan raskaaksi eivät omalla kohdalla ottaneet tosissaan ja hoitoni tänä keväänä viivästyi sen takia. On aika hullua että kyseisen polin lääkärit, jotka hoitavat lapsettomuutta tekevät tämmöisiä virheitä ja joutuu itse hakemaan apua toisaalta, vaikka heillä on hoitovastuu.

Mutta katse on tulevaisuuteen ja toivon että kivut jäävät leikkauspöydälle lopullisesti. Päivä kerrallaan eteenpäin, kyllä se aurinko risukasaankin joskus paistaa.

Mikael