Hei, olen uusi Moona-bloggaaja Sointu. Sairastan endometrioosia, ja ajattelin näin aluksi kertoa omasta diagnoosipolustani.
Menkat alkoivat ollessani 12-vuotias ja aluksi koin pärjääväni niiden kanssa hyvin. Kroppani toimi alusta asti säännöllisesti, ja vaikka vuoto kestikin 7-8 päivää, olin tyytyväinen kiertoni ennakoitavuuteen. Ensimmäinen vuosi oli melko kivuton vuotojen runsaudesta huolimatta. Pikkuhiljaa kivut pahenivat ja 14-vuotiaana menin äitini kanssa ensimmäistä kertaa terveyskeskukseen kuukautiskipujen ja runsaiden vuotojen takia. Lääkäri olisi halunnut määrätä minulle e-pillerit, mutta äitini harasi vastaan - hänen mielessään kummittelivat vielä 80-luvun pillereiden aiheuttamat haitat. Niinpä lääkäri määräsi minulle särkylääkettä kolmesti päivässä kuukautisten ajalle sekä muutamaa päivää ennen niitä. Kipulääkekuurin oli tarkoitus hillitä myös vuotoja. Toisin kävi.
Puolitoista vuotta myöhemmin biologian tunnilla istuessani tunsin kipujen yltyvän aivan uusiin mittoihin. Yritin hengittää rauhallisesti ja keskittyä valkokankaaseen samalla kun mielessäni laskin sekunteja. Vielä vartti välituntiin. Kipu levisi ympäri kehoa, viilsi, poltti, korvensi, pisti, nipisti, väänsi ja mukiloi. Kylmä hiki kihosi iholle, oli yhtä aikaa kylmä ja kuuma, oksetti. Oli pakko päästä ulos luokasta. Kompuroin ylös tuolistani ja suunnistin ovelle. Ehdin juuri ja juuri sulkea sen perässäni, kun silmissäni pimeni ja pyörryin kivusta ensimmäistä - mutten viimeistä - kertaa elämässäni. Pyörtymiseni todistajaksi päätyi matematiikan opettaja, joka puoliksi talutti ja puoliksi kantoi minut kouluterveydenhoitajan pakeille. Terveydenhoitaja soitti äidilleni ja pyysi lupaa antaa minulle särkylääkettä, mutta sen suurempiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. Ei, vaikka kerroin jo ottaneeni lääkettä, joka ei kuitenkaan ollut helpottanut kipuja lainkaan.
Lukiossa kivut jatkoivat pahenemistaan. Kärsin jatkuvasta anemiasta runsaiden kuukautisten aiheuttaman raudanpuutteen takia. Lukiovuosieni aikana halailin vessanpönttöä varsin säännöllisesti ja makasin hikisenä ja kalpeana koulun inva-wc:n lattialla, tosin eri syystä kuin opiskelijatoverini. Kerran avauduin kivuistani lukiokaverilleni ja kerroin usein oksentavani tai jopa pyörtyväni kivuista, joihin kipulääkkeetkään eivät juuri tehonneet. Kaverini vastasi: “Joo, mullakin on aika kipeät menkat joskus. Yritän ajatella positiivisesti, että hyvä kun kroppa toimii kuten pitääkin. Sitten laitan kuulokkeet korviin ja lähden lenkille, liikunta auttaa kipuihin tosi hyvin!” Tuolla hetkellä mieleeni hiipi ajatus, että toimiko minulla kaikki sittenkään oikein. Kävin äitini kustannuksella yksityisellä gynekologilla, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. “Joillakin nyt vain on tällainen ominaisuus”, gynekologi totesi.
Alkukesästä 2019 törmäsin sanaan endometrioosi. Vaikka olin tiennyt myös äitini kärsineen siitä, itse sanan merkitys oli mennyt minulta ohi. Varasin ajan terveyskeskukseen ja kerroin epäilystäni. Kömpelön nuoren yleislääkärin suorittaman tutkimuksen jälkeen sain lähetteen keskusneuvolan gynekologille. Annoin hänelle kirjoittamani oirelistan, ja sitä katsoessaan hän nyökytteli tarmokkaasti päätään ja tokaisi sitten paperilappuni näyttävän suorastaan endometrioosibingolta. Gynekologi sanoi, että sisätutkimuksesta tai ultrasta tuskin löytyisi mitään ihmeellistä, mutta saisin diagnoosin kuitenkin oireiden perusteella. Sisätutkimusta tehdessään hän kuitenkin löysi melkein heti endometrioosipesäkkeeksi sopivan nystyrän. Ultraäänikuvaus vahvisti diagnoosin: kuvassa näkyi sekä pesäkkeitä että kiinnikkeitä. Toinen munasarjani oli mutkalla ja kiinnikkeellä kohdussa kiinni. Myös kohdun takana vaikutti olevan kiinnikkeitä, mikä kuulemma selitti jatkuvat alaselkäkipuni. Koska kohdun limakalvo oli todella paksu, gynekologi määritti toiseksi diagnoosiksi menorragian eli poikkeuksellisen runsaat kuukautiset.
Sairastamani aurallisen migreenin takia e-pillerit eivät tulleet kysymykseen, vaan sain aluksi minipillerireseptin sekä kahta eri särkylääkettä yhdessä käytettäväksi. Näin pitkä oli tieni ennen kuin lopulta 22-vuotiaana sain nimen oireilleni: määrittämätön endometrioosi.