"Kohdun adenomyoosia esiintyy tavallisimmin hedelmällisen ajanjakson loppupuolella.‘’ Näin alkaa Terveyskirjaston adenomyoosista kertova sivu. Se oli myös ensimmäinen lause, jonka näin, kun vihdoin ymmärsin mitä ‘’kohdun endometrioosilla’’ tarkoitetaan. Hämmennykseni kasvoi enkä meinannut saada omista ajatuksistani otetta. Suljin puhelimen ja päätin antaa asian olla.
Tuosta hetkestä on jo muutama vuosi aikaa. Olin tuolloin 21-vuotias ja saapunut kotiin endometrioosiin erikoistuneen gynekologin vastaanotolta, jonka olin varannut - jälleen kerran - mahdollisen endometrioosin tutkimista varten. Endo diagnoosin sijaan sain diagnoosiksi ‘’kohdun endometrioosin’’. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Endometrioosin ns. koko toimintaperiaatehan perustuu sille, että endometrioosia kasvaa kohdun ulkopuolella. Käynnin aikana lääkäri ei kokenut tarvetta avata diagnoosia sen enempää. Sen sijaan hän kertoi, ettei asiasta kannata huolestua, että kyseessä on ‘’vain ominaisuus joka joillain on’’ ja ettei se ‘’näillä näkymin vaikuta lasten hankkimiseen’’ - vaikken ollut nostanut perheenlisäystä käynnin aiheeksi kertaakaan.
Sairauden ymmärtäminen, sen oikean nimen etsiminen ja muu tiedonkeruu jäi minun omille harteilleni. Selvisi, että kyseessä ei ole millään tapaa endometrioosi - diagnoosin harhaanjohtavasta suomenkielisestä nimestä huolimatta - vaan kenties sitäkin vähemmän tunnettu ja ymmärretty adenomyoosi. Tauti, jota kukaan ei vaikuta tietävän ja he jotka tietävät jotain ajattelevat sen usein olevan +40-vuotiaiden synnyttäneiden sairaus. Itse hieman päälle parikymppisenä synnyttämättömänä naisena en samaistunut taudin ‘’esimerkkisairastajaan’’ ollenkaan. Enkä samaistu edelleenkään.
Tämä on aiheuttanut tietynlaista lisäkuormaa itse diagnoosin saamiseen liittyen. Sillä sen lisäksi, että minulla oli yht’äkkiä täysin uusi diagnoosi käsiteltävänä, itse diagnoosi tuntuu käsittävän virallisten lähteiden mukaan hirmuisen kapean kuvan ihmisestä, jonka muottiin en millään muotoa itse sovi. Tämä on omalta osaltaan vaikeuttanut diagnoosin hyväksymistä - ja sen myöntämistä itselle.
Nyt uutena Moona -bloggaajana haluankin nostaa esille adenomyoosin ja sitä sairastavien moninaisuutta. Adenomyoosi pitää väärinymmärrettyjen gynekologisten sairauksien paraatipaikkaa. Toivon siihen muutosta ja mikäs sen parempaa kuin olla itse osana sitä, edistäen adenomyoositietoisuuden kasvua. Ehkä tekstini voivat joskus tavoittaa jonkun toisen kaltaiseni nuoren, juuri adenomyoosidiagnoosin saaneen, ja tuoda lohtua siitä, ettei hän ole tilanteensa kanssa aivan yksin.
Kommentit