Sain endometrioosidiagnoosin vajaa puoli vuotta sitten noin yhdeksän vuoden oireilun jälkeen. Hormonihoito aloitettiin heti, mutta apua en ole vielä löytänyt. Neljää eri lääkitystä on kokeiltu, mutta endometrioosi tuntuu villiintyvän entisestään. Helmikuun loppupuolella hoidoksi asennettiin hormonikierukka, jonka toivotaan auttavan paremmin sisälläni kasvavaan kipukudokseen.
Krooninen kipu on kuluttavaa. En muista, milloin viimeksi olen viettänyt kivuttoman ja oireettoman päivän. Lukemattomia kertoja olen tuskissani ajatellut, että kyllä kiitos, riittää, tiedän nyt mikä endometrioosi on, tiedän mitä se tekee, tiedän, kuinka paljon se sattuu, riittää. Olen valmis painamaan kehokonsolini off-nappia. Tai edes pausea. Olisi edes joku nappi, jota painamalla saisi tauon kivusta. Muistaisi, miltä tuntuu hengittää huoletta. Miltä tuntuu liikkua lamaantumatta. Rakastella rikkomatta mitään.
Monet luulevat endometrioosin tarkoittavan vain kivuliaita kuukautisia. Se ei pidä paikkaansa. Endometrioosi on krooninen ja parantumaton sairaus, joka aiheuttaa mitä moninaisimpia oireita ja kipuja sitä sairastavalle. Endometrioosi on sairaus – se on kiinni toisiinsa kasvavia elimiä, pesäkkeitä, kiinnikkeitä, sisäistä verenvuotoa, jatkuvaa tulehdustilaa, kohdun taakse kadonneita munasarjoja ja äitiyshousuja lapsettomuuttaan surevien naisten päällä. Omalla kohdallani endometrioosi tarkoittaa, ettei elämässäni ole osa-aluetta tai päivää, johon endometrioosi ei vaikuttaisi. Tunnen naisia, jotka ovat kertoneet ilman epiduraalia läpikäytyjen alatiesynnytysten olleen helpompia kuin keskivertokuukautiskivut endometrioosia sairastavana. Minulla ei ole synnytyksistä kokemusta – ja tuskin tulee olemaankaan – mutta näitä tarinoita en epäile lainkaan.
Pahimmillaan kehoni tuntuu olevan kiputiivistettä täynnä. Yksi pisara riittäisi pudottamaan vahvimmankin polvilleen. Kipu on kaikkialla, eikä sillä ole muita rajoja kuin oman vartaloni värisevät ääriviivat ja iholla helmeilevä tuskanhiki. Toivon, etten enää koskaan joutuisi kuulemaan endometrioosin olevan vain “naistenvaiva”. Tai että heikot pyörtyvät kivusta, kun vahvat lähtevät lenkille. Tai että on normaalia olla monta päivää täysin toimintakyvytön kuukautisten takia. Ei ole. Ei, vaikka kuinka moni ihminen yrittäisi niin väittää.