29.04.2025

Endometrioosin aiheuttamat vatsaoireet

Tällä viikolla blogi julkaistaan poikkeuksellisesti jo ennen torstaita. Mukavaa vappua!

Olen kirjoittanut paljon kivuista, mitä endometrioosi minulle aiheuttaa. Haluan nostaa esiin tällä kertaa, mitä kaikkea muuta endometrioosi myös on. Oireiden kirjo on valtava ja niistä kaikista ei ole helppo puhua. Kivun lisäksi endometrioosi on aiheuttanut minulle väsymystä, pahoinvointia, turvotusta, masennusta, itsetunto-ongelmia, vatsaoireita, ripulia, ummetusta, painonnousua, runsaita kuukautisia ja tiputteluvuotoa. Lista voisi jatkua varmasti loputtomiin. 

Suurimpaan osaan oireistani sain apua, kun endometrioosia alettiin hoitamaan hormonilääkkeillä. Pahimpina oireina kivun lisäksi jatkuivat vielä vatsaoireet, ripuli ja ummetus. Syyllistin itseäni näistä oireista, koska luulin aiheuttavani ne itse. Löysin pientä helpotusta siitä, kun olin tarkkana syömisistäni. Vältin tiettyjä viljatuotteita, rasvaa, sokeria ja suklaata. En silloin vielä tiennyt, että oireet voisivat liittyä endometrioosiin.

Sain useamman kerran kuukaudessa kohtauksia, missä suolisto kramppasi. Kohtauksen laukaisi lähestyvät kuukautiset, kipu, stressi tai liika fyysinen rasitus. Kohtaus alkoi kivulla tai vatsanväänteillä, missä ei ottanut selvää onko nyt vatsatauti tai ruokamyrkytys. Kohtaus päättyi useamman tunnin vessareissuun, jossa suoli veti kaiken läpi kehosta. Samalla kun suoleni kramppasi ja aiheutti hengityksen salpaavaa kipua, voin myös pahoin ja sain olla ämpäri sylissä peläten pyörtymistä.

Pelottavimmat muistot kohtauksista olivat ne, kun koin kaikki nuo samat oireet, mutta mitään ei tullut ulos. Tätä kesti yleensä noin 12 tuntia, kunnes suoleni suostui lopulta toimimaan. Kipu ja epämukavuus nousi sellaisiin asteisiin, ettei niitä voi kuvailla. Vatsassa kiertää, jotain haluaa ulos joten se yrittää ylös ja sitten taas alas. Suolisto jättää massan johonkin jumiin, sekin sattuu kun se kohta saavutetaan.

Vatsaoireet saivat minut välttelemään sosiaalisia tilanteita ja tapahtumia. Pahimpina hetkinä lähes joka kerta ennen sovittuja menoja sain tämän kohtauksen. Elin pitkään häpeässä, kun en ymmärtänyt mikä minua vaivasi. Varsinkin ennen diagnoosia oli mahdotonta yhdistää vatsaoireet endometrioosiin. Ihmettelin vain, että miksi kuukautiset myös laukaisevat vatsaoireet.

Endometroosidiagnoosin jälkeen kuljin vielä pitkän matkan siihen, että uskalsin puhua vatsaoireistani. Silloinkin minulle väläyteltiin muita syitä suoli- ja ulostuskivuille, ripulille ja ummetukselle. Minua ei otettu todesta. Käänteentekevä hetki oli, kun suolikiinnikkeet todettiin ultrassa. Sen jälkeen minulta alettiin kyselemään suolikivuistani ja vatsani toiminnasta, ja ymmärsin, että nämä oireet tosiaan kuuluvat endometrioosiin.
Viimeistään leikkauspöydällä tehdyt löydökset varmistivat kaiken. Suoleni pinnalla tosiaan kasvoi endometrioosia, jolloin oireeni saivat syypään. Puolestaan alkuvuodesta tehdystä kolonoskopiasta ei löydetty mitään selittävää syytä vatsaoireisiin.

Leikkauksen jälkeen myös nämä kaikki vatsaoireeni loppuivat kuin seinään. Ensimmäistä kertaa vuosiin, kymmeneen vuoteen, vatsani toimi säännöllisesti viikkoja putkeen. Mikään ei jäänyt mihinkään kiinni. Ei ummetusta. Ei ripulia. Ei kramppikohtauksia. Söin mitä tahansa. Olin melkein helpottuneempi vatsaoireiden rauhoittumisesta, kuin kipujen vähenemisestä.

Nyt olen tosin sairastamisessa taas alkupisteessä, koska tuntuu että hormonihoidon tehot hiipuvat. Olo on usein, kuin kuukautiset olisivat alkamassa. Kerran kuussa olenkin saanut jotain kuukautisten tapaisia oireita. Kohtuni kramppaa ja vie jalat alta. Tulee tiputteluvuoto ja vatsaoireita ilmenee. Ei auta kuin odottaa poliklinikkakäyntiä, että päästäisiin säätämään hormoneja ja saavuttamaan taas hoitotasapaino.
Jaetaan tietoisuutta: Kipu ei ole ainoa lamaannuttava oire endometrioosissa! Ummetus ja ripuli ovat yhtälailla endometrioosin oireita, kuin suoli- ja ulostuskivut! Näissä oireissa ei ole mitään hävettävää, vaan ne täytyy ottaa vakavasti!

Hiisku

Avainsanat:
0 kommenttia
31.05.2023

Kolonoskopia mielessä

Viimeksi kirjoittelin saaneeni lähetteen kolonoskopiaan ja pohdin siihen liittyviä pelkoja. Nyt toimenpide oli minulle ajankohtainen. Kolonoskopiassa tutkitaan siis tähystyksellä suolen muutoksia. Tutkimusta edeltää tietynlainen ruokavalio ja sitä varten tutkittavan tulee tehdä suolen tyhjennys, yleensä edellisenä iltana. Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että jouduin juomaan kamalan makuista litkua edellisenä iltana ja toimenpidettä edeltävänä aamuna, jonka myötä suoleni tyhjeni ja sain ravata vessassa. Kokemus oli kuin olisi tahallaan aiheuttanut itselleen kamalan vatsataudin. Tästä kuitenkin selvittiin.

Itse toimenpidepäivänä sain kyydin Tornisairaalaan, jossa toimenpide suoritettiin. Taas tuntui pelottavalta ja ahdistavalta, kun en tiennyt mitä kaikkea on edessä. Sairaalaan henkilökunta oli ystävällistä ja tsemppaavaa. Toimenpide oli kuitenkin todella kivulias vahvasta kipulääkityksestäni huolimatta. Siinä jouduttiin vaihtamaan instrumenttia, jolla toimenpide suoritetaan, kun se ei alkuun meinannut onnistua. Endometrioosi-potilailla on monesti kiinnikkeitä aiemmista leikkauksista, jotka voivat haitata tähystyksen etenemistä suolistossa, ja tämä toi omaankin tutkimukseeni lisähaasteita.

Tutkimus kuitenkin onnistui hankalasta alusta huolimatta. Vahvan lääkityksen vuoksi jäin vähäksi aikaa tarkkailuun toimenpiteen jälkeen, kunnes pääsin kotiin. Tuntui, että vasta kotona pystyin prosessoimaan kokemaani ja pää oli vielä illan pyörällä vahvojen lääkkeiden vaikutuksesta.

Tähystyksessä ei löytynyt mitään suurempia muutoksia, mikä on toisaalta todella helpottavaa, mutta mielessä pyörii toki kysymys, mitä voidaan tehdä vatsan toiminnan ja kipujen helpottamiseksi, jos mitään selittävää syytä ei löydy?

Myös lantionpohjan fysioterapia, jossa olen käynyt miltei vuoden, on loppusuoralla. Olen saanut paljon vinkkejä ja ohjeita lantion alueen rentouttamiseen. Kipua ei ole kuitenkaan saatu kokonaan pois. Se on ehkä vähentynyt viime syksystä, mutta etenkin liikunta edelleen provosoi kipujani. Fysioterapeuttini kysyi minulta, mitä odotuksia minulla on vielä kokonaishoidoltani. Olla terve. Sitä kaipaan edelleen. Kaipaan aikaa, kun pystyin liikkumaan ja toimimaan normaalisti, stressaamatta jatkuvasti miten se vaikuttaa vointiini. Vielä toivon, että keino päätyä kivuttomaan tilaan löytyisi.

Ansku

Avainsanat:
0 kommenttia