Kirjoitushetkellä on 7 viikkoa ja 4 päivää siitä kun kohdunpoisto on tehty. Samalla lähti kaikki muukin, joten olen tyytyväinen tilanteeseen. Sain lopettaa kalliit lääkeet ja kivut eivät ole palanneet ja se isoin asia, en voi enää tulla raskaaksi.
Pitkään jouduin taistelemaan päästäkseni leikkaukseen, vaadin sitä jo kun endometrioosi minulla todettiin n.12 vuotta sitten, mutta sain kuulla litanian synnytystalkoista, sillä en vielä tuolloin ollut tullut kaapista ulos.
Omasta mielestäni on täysin naurettavaa että naisia joilla on endometrioosi pakotetaan kärsimään kivuista ja vuodoista vuosikausia, koska syntyvyys on pientä. Keskenmenojen riski on suuri ja lähtökohtaisesti endon kanssa on vaikeampi tulla raskaaksi. En pysty ymmärtämään kuinka terveydenhuolto voi kävellä ihmisen itsemääräämisen ylitse ettei suostuta kyseiseen leikkaukseen aiemmin jos ihminen on varma asiasta. Itsellä ei koskaan oo tullut pieneen mieleenkään hankkia lapsia ja vuosien kivut, lääkekokeilut ovat tulleet maksamaan valtiolle paljon enemmän kuin itse leikkaus. Saati sitten oma terveys ja mieli kaikkien näiden vuosien ajan.
Ja sitten päästäänkin transhoitoihin jossa Suomessa edelleen vaaditaan sterilisointia. Pohdimpa vaan että on kyllä melkoinen soppa asian suhteen. Onneksi omalla kohdalla on jo ohi ja itseä ei henkilökohtaisesti haittaa etten voi lapsia saada, koska en niitä ikinä edes haluaisi. Mutta ymmärrän että trans-ihmisissä on joitain jotka haluaisivat biologisia lapsia mutta nykyisellä lainsäädännöllä se ei onnistu jos haluat juridisesti vahvistaa itsesi.
Mutta palataampa takaisin leikkaukseen ja siitä toipumiseen. Leikkaus itsessään sujui hyvin vaikka ennen sitä tehtiin kuvantamisessa hoitovirhe. Pääsin muutaman tunnin päästä leikkauksesta ja oltuani osastolla hereillä kotiin. Olin yllättynyt kuinka vähän kipuja itse leikkauksesta tuli, kävelinkin kaverin kanssa heti suoraan apteekkiin ennen kotimatkaa ja toipuminen sujui hyvin, virtsatientulehusta lukuunottamatta.
Huvittavaa on kun pelkäsin leikkauksen jälkeisiä kipuja ja kun olen neulakammoinen ja allerginen puolelle särkylääkkeistä niin mietittiin ennen leikkausta joudutaanko laittamaan epiduraalia tai kipupumppua, mutta pärjäsinkin ihan parilla perus panadolilla. Sanoin sielläkin, että voi että kun vaan olisitte leikanneet mut aiemmin, pahimmillaankin kivut toipuessa olivat luokkaa 2 ja nekin johtuivat lopulta virtsatietulehduksesta eivätkä leikkauksesta itsessään. Endokipujen kanssa mennään luokkaa 100 koko ajan, eikä mikään auta niin en voi sanoa muutakuin, että tällä hetkellä olen erittäin onnellinen kun kipuja ei pitäisi enään tulla kun ei ole elimiä ja tutkimuksissa ei ollut levinnyt muihin elimiin. Testot estää vaihdevuodetkin joten tällä hetkellä oon erittäin tyytyväinen olooni ja siihen että naistenklinikalla oli huippua henkilökuntaa, kun ottivat huomioon kaikki mun peloista ja kehodysforiasta lähtien ja kaikki tatuoinnitkin säilyivät ehjinä. Leikkaavat lääkärit ja hoitajat salissa saivat varmaan kunnon naurut asian suhteen kun leikkauskohdat eivät olleet lähelläkään tatuointeja. Pieni asia joillekkin, mutta köyhällä kun ei ole varaa korjautella tatuointeja niin olin vähän huolissani asiasta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tällä hetkellä odotan tulevaisuutta innolla, sillä sain juuri myös tiedon juridisesta sukupuolen vahvistuksesta ja konsultaatioajasta seuraavaan leikkaukseen joten elämä hymyilee viimein.
Toivottavasti kokemukseni leikkauksesta helpottaa edes jotakuta jolla sama leikkaus on edessä, toivotan kovasti tsemppiä ja kivutonta joulunodotusta kaikille teille jotka tätä lukevat. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.