Olen sairastanut endometrioosia nyt ”virallisesti” hieman reilut kolme vuotta. Heti samana iltana kun sain diagnoosin tein päivityksen Facebookin Endometrioosittaret-ryhmään, joka on Korennon ylläpitämä. Sain sieltä vertaistukea kirjaimellisesti minuuteissa. Kävin juuri tätä varten lukemassa postaukseni ja kaikki siihen tulleet kommentit. Tällä hetkellä päällimmäisin tunne on syvä kiitollisuus. Miten hienoa on, että tällainen ryhmä on luotu ja sieltä saa tukea välittömästi.
Endometrioosi diagnoosi on tuonut elämääni paljon tuttavia, kavereita ja ystäviä. Olen tavannut ihan mielettömän upeita ihmisiä, joista osa on minulle todella läheisiä ystäviä. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina, näiden ihmisten kanssa on helppo puhua sairauden tuomista haasteista koska tiedän, että he ymmärtävät. Se on itselleni ihan äärimmäisen tärkeää, tulla ymmärretyksi juuri tällaisena. Ilman endometrioosia tuskin olisin koskaan tutustunut näihin ihmisiin.
Endometrioosin myötä olen oppinut itsestäni paljon uutta. Olen oppinut olemaan itselleni lempeämpi, mutta huomannut myös kuinka vahva olen ja mistä kaikesta pystyn selviytymään. Sairastuminen mihin tahansa sairauteen herättää suuria tunteita ja aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan. Omalla kohdallani voin sanoa, että edelliset kolme vuotta ovat olleet erittäin opettavaiset ja tuoneet minulle kaikesta huolimatta paljon hyvää. Minulla on elämässäni paljon asioita ja ihmisiä, joista olla kiitollinen.