Leikkauksesta on kulunut jo useampi kuukausi. Jälkitarkastusta ei ole tehty enkä saanut mitään ohjeita kuinka leikkaus itsessään minuun vaikuttaa. Mistään ei löydy kunnollista tietoa ja mielestäni lääkäreiden olisi kuulunut kertoa asiasta, sillä maallikonkin järjellä kun ajattelee, niin kyllähän kohdun, munasarjojen ja munanjohtimien poisto vaikuttaa ihmisen hormoonitoimintaan hyvinkin voimakkaasti. Ja omalla kohdalla testosteronihoidot siihen päälle niin kroppa on ihan sekaisin.
Myöskään vertaistukea asian tiimoilta en ole löytänyt, onneksi sentään on endometrioosin facebook ryhmä ja tämä blogi jonka avulla voin nyt edes vähän purkaa ajatuksia asian tiimoilta ja vertaistukea sen suhteen että tiedetään millainen sairaus endometrioosi on ja kuinka raskasta se voi olla.
En ole leikkauksen jälkeen oireillut millään tavalla endometrioosin suhteen, mikä on ollut iso helpotus, kuvissa tai leikkauksessa endometrioosia ei ollut muualla kuin elimissä jotka poistettiin, joten suuri oletus lääkäreilläkin on että en kärsisi enään koskaan endometrioosista. Mitään jatko-ohjeita en saanut, että mikäli alan kipuilemaan tai tunnistamaan muita endometrioosin oireita että minne ottaisin yhteyttä. Mitään lääkitystäkään ei enään asian tiimoilta ole ja sen verran mitä puhuin keväällä kun endometrioosini räjähti käsiin lääkärit totesivat että käyttämästäni testosteroni-korvaushoidosta, että osa voi muuttua estrogeeniksi, joka taas ruokkii endometrioosia.
Omalla kohdallani olen kokenut lääkärien toiminnan liian vähäiseksi. Toivon todella, että endometrioosini jäi leikkauspöydälle, eikä leviäisi muihin elimiin ja saisin elää loppuelämäni vapaana tästä sukupuoliriippuvaisesta sairaudesta, jota minulla ei edes kuuluisi olla.
Isoin asia minkä huomasin leikkauksen jälkeen oli se, että painon tippuminen lakkasi vaikka palasin toipumisen jälkeen vlcd:lle, eli ene:lle(erittäin niukkaenergiainen dieetti/sairaaladieetti). Tämä asia tuntuu itselle kauhealta, sillä lääkärit vaativat minua pudottamaan vielä toisen vajaan 20 kiloa, jotta suostuvat laittamaan minut edes leikkausjonoon, joka on 6 kuukautta. Viime vuonna pudotin alle tuossa ajassa ensimmäiset 20 kiloa mutta heille ei riittänyt näyttö että pystyn painoani pudottamaan ja että olen sitoutunut sukupuolenkorjauksen leikkauksiin. Valitettavasti Suomessa lääkärit eivät katso mitään muuta kuin BMI:tä ja itselläni on urheilijatausta ja lihasmassaa löytyy joka heti vääristää BMI:tä, mutta mitään ei oteta huomioon, tästä olen ollut kertomassa Ylen jutussa yhtenä haastateltavana.
Mutta viimeiseksi haluaisin sanoa, että jos ruudun toiselta puolen löytyy ihminen joka käy samoja asioita läpi niin toivon, että polkusi on helpompi. Välillä apua ei meinaa saada ja itse olen joutunut lääkäreille lukemaan potilasoikeuslakia, jotta olen saanut hoitoa joka minulle on kuulunut. Itseä on auttanut, että ystävät ovat olleet tukena kun ovat nähneet ja kuulleet puhelimen kautta pahimmat ajat kun kipukohtauksen endometrioosin takia ovat olleet päällä ja he ovat olleet valmiita tulemaan lääkäriin mukaan kertomaan lääkärille, että mikä on homman nimi.
Toivon ja haluaisin uskoa että asiat muuttuisivat Suomessa paremmiksi niin endometrioosia sairastavien osalta kuin meidän trans-sukupuolisten jotka kärsimme myös endometrioosista, kuten myös muut sairaudet, joita ei oteta tosissaan, kuinka paljon ne vaikuttavat ihmisten elämään kun apua ei saa. Asioista pitää puhua niin ehkä pikkuhiljaa tietoisuus ihmisillä lisääntyy ja joku päivä meidän ei tarvitse potilaslakia lukea lääkärille itse ja vaatia asianmukaista hoitoa.
Toivotan kaikille kivutonta ja aurinkoista kevättä, kyllä se aurinko risukasaankin joskus paistaa, sillä aina ei voi sataa.