Olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa ensimmäisessä sairaalaharjoittelussani. Opiskelen kätilöksi, mutta teen sairaanhoitajan perustutkintoon kuuluvia harjoitteluita tällä hetkellä. Nämä ovat siis harjoitteluita, jotka suorittaa jokainen hoitoalalle opiskeleva, erikoistumisesta välittämättä. Valehtelisin jos väittäisin ettei tämä olisi juuri se oikea työ minua varten. Ei sen enempää kutsumus kuin mikään muukaan, mutta minä olen tätä varten.
Olen aina ajatellut, että tiedän kyllä miltä meistä potilaista tuntuu. Jokainen pahalta kuulostava sana, jokainen kylmä katse ja ennen kaikkea jokainen kohtaamattomuus. Olenkin päättänyt jo ennen opintojeni alkua, etten suo sellaisia asioita minun potilailleni tai asiakkailleni. En sano, että tietoni potilaana olemisesta tekisi parempaa hoitajaa, mutta lupaan jokaisena päivänä koittaa kohdata ihmisen ihmisenä enkä yhtään vähempänä.
Kuluneiden kolmen viikon aikana kliinisten taitojeni kehittymisen lisäksi, olen huomannut muutoksen asenteessani. Näen edelleen potilaani ja voin kuvitella osan heidän tuntemuksistaan. Tiedän miltä se kylmä katse, pahalta kuulostava sana tai tilanteessa läsnäolematon hoitaja tuntuu. Täytyy kuitenkin sanoa, että näen myös sen toisen puolen. Seuraavat lauseet muodostavat sanani eivät ole pehmitys saati puoltaminen sille kohtelulle, mitä osa potilaista kokee. Eivät ole puolustamassa rumaa käytöstä ja kohtaamattomuutta. Sen sijaan toivon ehkä enemmänkin sitä, että myös se hoitaja nähtäisiin.
Terveydenhuollon ammattilaiset tekevät työtä kiireessä, pyrkien siihen ettei mahdollisesti vallitseva kaaos näy potilaalle eikä työhön. Se sinua väsynein silmin katsova hoitaja, on saattanut tehdä eilen pitkän päivän tuuratessaan sairaspoissaoloa ja silti saapunut omaan vuoroonsa ajallaan kello 7.00 aamulla. Hän ei tarkoita pahaa, vaikka sinusta tuntuu ettei häntä kiinnosta kipusi tai vointisi. Hän ei tarkoita pahaa sanomalla, että palaa pian muttei tulekaan niin nopeaa kuin toivoisit. Myös hoitaja on ihminen, vaikka ajoittain tuntuu, että meidät halutaan korvata robotilla, joka ei tunne eikä näe sinua. Se elävä ihminen on siellä sinua varten ja yrittää parhaansa. Hän ei halua loukata sinua, mutta hänellä saattaa olla pinttyneitä tapoja ja huonoja ratkaisuja koittaa kohdata potilaansa, niin ettei se kiire näkyisi. Kiireen täytyy olla kiireetöntä.
On eri asia, mikäli hoitajasi on käytökseltään aina töykeä eikä näe sinua. Silloin asia voi johtua muusta, kuin huonosta päivästä tai väsymyksestä. Koskaan ei ole sallittua näyttää huonoa päiväänsä potilaalleen tai laittaa häntä siitä kärsimään, mutta kuinka moni meistä ihmisistä jaksaa imeä sen surun sisäänsä ja olla sen kanssa yksin. Uskon ettei monikaan.
En pyydä sinua antamaan pahaa käytöstä anteeksi, ei kuulukaan. Pyydän sinua näkemään myös meidät, mikäli kivultasi ja ololtasi voit. Olemme tässä sinua varten ja teemme parhaamme. Emme halua loukata emmekä satuttaa enempää, vaan hoitaa ja auttaa. Vielä kerran, teemme siinä parhaamme.