Viikonloppureissu tyttöjen kanssa kuulostaa unelmajutulta, kun viimeisimmästä on aikaa niin kauan ettet edes muista. Sen sijaan, panikoit jo valmiiksi mahdollista turvotusta ja kipuilua, sillä edessä on reilun kahdeksan tunnin bussimatka, sekä meno että paluu.
"Mut jos sä kysyt niin mä vastaan
Etten vaihtais huonoja alibeja
Gin Lemonin tuoksua
Loputtomia öitä, repaleista naurua
Vääriä poikia, mustelmia."
Endometrioosini on ollut erittäin ärsyyntynyt viime aikoina. Kaikki alkoi viattomasta tulehduksesta, joka provosoi kipuja ensin useammaksi viikoksi. Viaton tulehdus, joka nousikin kohtuun aiheuttaen ei niin viattoman kohtutulehduksen, provosoi kipuja hieman lisää.
Tulehduksen jälkipuinniksi jouduttiin aloittamaan kipukynnyksen nostajat uudestaan, jotka juuri edeltävänä kesänä sain purettua pois. Nyt lääkeannoksen määrä on kuitenkin merkittävästi suurempi, mitä aiemmin. Sivuoireet lääkkeestä ovat myös aivan erilaiset kuin aiemmin. Väsyttää, huimaa ja menetän välillä muistia. Siitä huolimatta, get away -viikonloppu kuulosti parhaalta mahdolliselta asialta juuri nyt.
Sitä se myös olikin. Kivuista tai turvotuksesta huolimatta, nauroin enemmän kuin aikoihin. Vietin aikaa tärkeiden ystävieni kanssa. Välillä meinasin rikkoa ystäväni sormet puristaessani hänen kättään krampin iskiessä, silti hän tarjosi kätensä aina vain uudestaan kun sitä tarvitsin. Välillä käveltiin mateluvauhtia, kun munasarjani säteilyttivät kipua nivusiini. Välillä komennettiin kohtua tiukkasanaisesti tai ystäväni katsoivat alavatsaani pahasti, jotta Queen Beeksi nimetty kohtu osaisi asettua. Välillä se jopa toimi.
"Lauma itsepäisiä, hölmöjä
Kovaäänisiä
Mut ensivaikutelma pettää
Se me itsekin tiedetään"
Ennen reissua pelkäsin aivan hulluna. Pelkäsin kramppeja, pitkää bussimatkaa ja turvotusta. Pelkäsin, että turvotus onnistuu pahoittamaan mieleni, muistuttamalla mahdollisesta lapsettomuudesta. Pelkäsin, että koko viikonloppu voisi olla pilalla lääkkeiden aiheuttaman väsymyksen tai kipujen aiheuttaman mielipahan takia. Mutta tiedättekö mitä?
Pelkäsin turhaan. Sen sijaan olin rohkea. Sanoin kun täytyi hidastaa tai päästä istumaan. Sanoin kun sattuu, enkä häpeillyt kivun aiheuttajaa. Ystäväni pysyivät vierelläni, silittivät päätäni ja tarjosivat kätensä minun puristettavaksi, jotta keskittyisin johonkin muuhun kuin kohtuni epäasialliseen käytökseen. Uskalsin ja se kannatti. Luotin läheisiini ja kotimatkalla hengailin rentona vauvavatsaa muistuttavan turvotukseni kanssa. Nauroin välillä jopa niin paljon, että vatsaan sattui sen takia, eikä endometrioosin.
"Ei tarvitse mainita nimiä
Kun tää on mun tytöille
Huomisen naisille
Laulu meille"
Joten sinulle siellä. Uskalla. Ole rohkea. Puhu. Luota. Ennen kaikkea naura. Valitse ympärillesi ihmiset, joiden kanssa voit olla kaikkea tuota. Muista olla myös itsellesi armollinen. Et ole syypää kipuihisi.